Perustelut
Viimeinen hetki pelastaa metsät
Olemme metsäluonnosta riippuvaisia, silti tuhoamme sitä
Metsät ovat elävää luontoa, josta me ihmiset olemme täysin riippuvaisia. Toisenvaraisena lajina tarvitsemme muita eliötä elääksemme. Hapensaantimmekin on muiden elävien olentojen varassa. Ihmiskunta on säie elämän verkostossa, jonka vaaliminen on elinehtomme. Metsäluonnolla menee kuitenkin huonosti. Ihmiskunta on ajanut metsäelinympäristöstä riippuvaiset eliölajit ahtaalle ottamalla käyttöönsä metsämaan. Metsiä on muutettu kaupungeiksi, pelloiksi ja teiksi. Tämä on pienentänyt ja tuhonnut rikkaita luonnonelinympäristöjä sekä heikentänyt maan kykyä kierrättää vettä, hiiltä, typpeä ja fosforia.
Ihmiskunta aiheuttaa toiminnallaan liian nopeita elinympäristön muutoksia, johon niissä elävät muut lajit eivät ehdi tai edes pysty sopeutumaan. Omalla sopeutumisemmellakin on rajansa. Ihminen kuolee, jos ilman lämpötila nousee liikaa ilmastonmuutoksen seurauksena tai jos maa ei enää tuota satoa. Luonnon biologisen monimuotoisuuden väheneminen tarkoittaa myös ilmastonmuutokseen sopeutumisen heikentymistä. Ilmaston kuumentuessa eliölajien on sopeuduttava täysin uusiin olosuhteisiin selviytyäkseen. Sopeutumiselle on paremmat edellytykset, jos lajeja on paljon ja yksilömäärät suuret. Jos lajisto on köyhä, pienetkin häiriöt aiheuttavat sukupuuton helpommin. Tällä on vaikutuksia esimerkiksi ihmisten ruokaturvaan.
Ajatus, jonka mukaan luontoa riittää ja se aina elpyy, luo kestävyyden illuusion. Todellisuudessa ihmiskunnan aiheuttamat ilmastonmuutos, ympäristön pilaaminen ja saastuttaminen, lajien siirtäminen vieraille alueille sekä kokonaisten elinympäristöjen hävittämien ja heikentäminen katkovat säikeitä ihmiselämääkin kannattelevasta elämän verkostosta. Maailman talousfoorumi on nostanut luontokadon yhdeksi vakavimmista ihmiskuntaa uhkaavista riskeistä heti pandemioiden, ilmastonmuutoksen ja joukkotuhoaseiden jälkeen. Tunnistetuista riskeistä huolimatta elämän runsauden ja monimuotoisuuden hiipuminen on hallitustenvälisen luontopaneelin IPBES:n mukaan nyt nopeampaa kuin koskaan, ja Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnin perusteella luontokato kiihtyy myös Suomessa.
Avohakkuut pilaavat metsät, vesistöt ja ilmastotavoitteiden saavuttamisen
Suomessa erityisesti voimaperäinen metsätalous kiihdyttää eliölajien sukupuuton vaaraa ja metsätyyppien häviämistä edelleen. Olemme hakanneet luonnontilaiset vanhat metsämme pois lähes kokonaan, ja menettäneet samalla valtavasti niiden biologista monimuotoisuutta ja elämän runsautta. Taimikot ovat metsälajiston kannalta paljon yksipuolisempia, ja puut hakataan niistä jo nuorina. Puusto on tasaikäistä eikä monisatavuotiaita puuvanhuksia ole. Kuolleet puut on poistettu: maisemassa ei näy keloja, pökkelöpuita eikä maassa makaavia, hitaasti sammaloituvia lahopuita, jotka ovat metsän elämän runsaudensarvia. Metsästä on siivottu pois vanhat lehtipuut, pensaikot ja ryteiköt, jotka tarjoavat suoja- ja pesintäpaikkoja metsän eläimille. Monet vanhojen metsien lajit eivät pysty tähän sopeutumaan, vaan katoavat köyhdytetyiltä, puuntuotantoon valjastetuilta alueilta kokonaan.
Jatkuvat raivaukset, hakkuut ja maanmuokkaus pahentavat tilannetta. Ne häiritsevät myös metsäekosysteemin vesitaloutta ja muiden aineiden kiertoa. Metsäbiomassan hiilensidonta heikkenee hakkuiden myötä. Avohakkuualojen maaperästä vapautuu ilmakehään kasvihuonekaasuja hiilidioksidia, metaania ja typpidioksidia, ja alue muuttuu hiilinielusta päästölähteeksi 15-30 vuodeksi. Puiden tilalle istutettu taimikko muuttuu hiilinieluksi vasta noin 10-20 vuoden iässä. Puuston kasvu ei ole tae sille, että metsät olisivat riittävä hiilinielu. Tällä hetkellä maankäyttösektori on nettopäästölähde, koska hiilivarastoja ja potentiaalisia hiilivarastoja on menetetty liian intensiivisissä hakkuissa. Puuntuotannon maksimointi ei maksimoi metsän hiilensidontaa. Lisäksi varsinkin ojitetuista suometsistä valuvat ravinteet vaikuttavat haitallisesti vesistöjen ekosysteemiin. Järvet rehevöityvät ja vedenalainen elämä köyhtyy. Metsätalouden osuus kaikesta ihmisen toiminnan aiheuttamasta typpikuormituksesta on 12 prosenttia ja fosforikuormituksesta 14 prosenttia. Typpi- ja fosforikuormitus ovat merkittävimpiä vesistöjen rehevöitymisen aiheuttajia. Metsätalouden vesiensuojelu on yhtä tärkeää kuin maataloudenkin.
Kohti aidosti kestävää metsätaloutta
Koska joudumme hyödyntämään elävää luontoa raaka-aineiden saamiseksi, metsien käyttö on hyväksyttävää. Se on tehtävä niin, ettemme ylitä metsäluonnon kantokykyä. Perinteisen kestävyysajattelun ulottuvuudet on asetettava uuteen järjestykseen. Ekologinen kestävyys tulee ensin, koska se on sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden edellytys. Metsätalouden jatkumisen turvaaminen vaatii sen perusteiden muuttamista. Muutokselle on onneksi kansalaisten voimakas tuki. 80% Suomessa asuvista ihmisistä rajoittaisi metsähakkuita niiden luonnolle aiheuttamien haittojen vuoksi. Avohakkuut, raivaukset ja harvennukset pilaavat suomalaisten mielestä metsät myös siksi, että ne heikentävät mahdollisuuksia nauttia marjastuksesta, sienestyksestä ja retkeilystä. Lapissa avohakkuut tuhoavat myös luppojäkälästä riippuvaisten porojen laidunalueita. Jotta metsätalouden yhteiskunnallinen hyväksyttävyys säilyisi ja vahvistuisi, on aika muuttaa metsätalous luonto- ja tulevaisuuskestäväksi.
Tulevaisuuden kannalta aidosti kestävä metsätalous on sopeutettu luonnon kantokykyyn. Se tarkoittaa mahdollisimman vähäisen häiriön aiheuttamista metsänkäsittelyssä ja varoivaisuusperiaatetta myös hakkuumäärissä. Talouskäytössä olevia metsiä ei enää raivata ja harvenneta jatkuvasti, vaan ne saavat kehittyä enemmän luonnonmetsän kaltaisiksi. Puiden annetaan kasvaa metsissä vanhoiksi ja järeiksi ennen hakkaamista. Hakkuissa metsästä poistetaan osa isoista puista niin, että metsä kuitenkin pysyy jatkuvasti puustoisena. Hakkuut suoritetaan luontoa mahdollisimman vähän kuormittavina maan ollessa roudassa. Hakkuumääriä vähennetään ja puuta käytetetään taloudellisesti valmistamalla siitä korkean jalostusasteen tuotteita, jotka sitovat hiiltäkin pidempään kuin kertakäyttötuotteet. Puurakentamisen suhteellista osuutta lisätään. Kun raakapuun hinta kohoaa, metsätalous on metsänomistajalle kannattavampaa. Puun käyttöä ohjaa ns. kaskadiperiaate, jonka mukaan raaka-aineiden käyttö asetetaan tärkeysjärjestykseen resurssitehokkuuden aikaansaamiseksi. Puusta tehdään ensin korkeamman jalostusasteen tuotteita, jotka uusiokäytetään tai kierrätetään. Teollisuuden investointituet suunnataan uudelleen kaskadiperiaatteen mukaan. Luonnolle haitallisista metsätalouden tuista luovutaan.
Tuhon kierre pitää pysäyttää NYT
On tullut aika toimia. Meidän pitää pysäyttää tuhon kierre. Metsien osalta se tarkoittaa ennen kaikkea metsien suojelua, myös talouskäytössä olevien. Meidän on lopetettava metsien hävittäminen rakentamisen alta ja puuraaka-aineen hankkiminen metsäluontoa tuhoavilla tavoilla. Viimeiset vanhojen metsien ja luonnonmetsien rippeet, uhanalaisten metsälajien tyyssijat, on viipymättä suojeltava. Rauhoitettuja alueita tulee olla muuallakin paljon nykyistä enemmän. Metsän talouskäytölle on asetettava niin tiukat rajat, että luonto kestää käsittelyt. Luonto asettaa ihmisille ekologiset reunaehdot, joita meidän on alettava kunnioittaa itsemmekin vuoksi. Vain silloin tulevaisuutemme on mahdollinen, ja metsätaloudenkin jatkumisen edellytykset säilyvät. Luonnon kanssa ei voi neuvotella.
Tietoa kuudennesta sukupuuttoaallosta ja luontokadosta
https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/luontokato/sukupuuttoaaltoja-ollut-aina-mika-nyt-toisin
https://www2.helsinki.fi/fi/unitube/video/e5f6990a-e5fd-4dad-ad53-f37ac4ac089e
https://www.tieteessatapahtuu.fi/numerot/1-2022/kestavyysnarratiivi-opeteltava-uudelleen
https://www.jyu.fi/fi/tutkimus/wisdom/polkukartta/ajankohtaista/miksi-meidan-taytyy-ottaa-luontokato-vakavasti
https://yle.fi/aihe/a/20-10003169
https://www.hs.fi/tiede/art-2000008287164.html
Tietoa Suomen luontotyyppien ja lajiston uhanalaisuudesta
Tietoa jatkuvasta kasvatuksesta
Luontopaneelin raportin yhteenveto: Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn ympäristö- ja talousvaikutukset, Suomen Luontopaneelin julkaisuja 1A/2022
Luontopaneelin raportti: Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen, vesistöihin, ilmastoon, virkistyskäyttöön ja metsätuhoriskeihin, Suomen Luontopaneelin julkaisuja 1B/2022
Luontopaneelin raportti: Metsien hoito jatkuvapeitteisinä: katsaus taloudelliseen tutkimukseen, Suomen Luontopaneelin julkaisuja 1C/2022 https://luontopaneeli.fi/ajankohtaista/luontopaneelin-raportti-jatkuvapeitteisen-metsankasittelyn-osuuden-lisaaminen-puuntuotannossa-vahentaa-luontohaittoja-ja-on-taloudellisesti-kannattavaa/