Blogi

Suomi oli joskus sitä, mitä mainoskuvastossa sen edelleen väitetään olevan: koskemattomien erämaiden ja tiettömien taipaleiden maa.

Monella meistä on erityinen suhde johonkin tiettyyn puuyksilöön. Usein se on tavallista kookkaampi ja vanhempi, muista puista erottuva jättiläinen: kotipihan komea koivu, kalliolla oksiaan ojenteleva kilpikaarnainen honka tai erityisen iso ja vanha kuusi, joka suojelevan äidillisesti levittää helmansa.

Metsäkeskustelussa toistuu usein metsiin ja metsänkäsittelyyn liittyviä väittämiä, jotka perustuvat virheelliseen tietoon.

Hiiliatomi on maapallon elämänsinfonian keski-C, perussävel, jonka ympärille kaikki rakentuu. Ilman hiiltä ei ole elämää.

Tätä kirjoittaessani Kanadan Montrealissa on käynnissä ihmiskunnan tulevaisuudelle tärkeä YK:n luontokokous COP 15. Sen tavoitteena on sopia toimista, joilla ihmisten aiheuttama kuudes ja maailmanhistorian nopeimmin etenevä sukupuuttoaalto saadaan kuriin ja luonnonelinympäristöt elpymään.

”Mieleeni on jäänyt eräs tapaus vuosikymmenten takaa…”

Suomen metsistä on suojeltu vain n. 6 %. Loput metsämaasta on talouskäytössä. Tämä tarkoittaa nykyisellään, että metsiä raivataan, hakataan ja muokataan puuraaka-aineen hankkimiseksi.